Salkkarit pelastettava

1 422 henkilöä on allekirjoittanut adressin, joka vaatii Kotikadun pelastamista (www.adressit.com/kotikatu). Adressin mukaan Kotikatu on nyt lipsumassa Salatut elämät -tyyliseksi juonikulultaan ja sisällöltään. Kysynpähän vain, että mikä vika Salatuissa elämissä on. Ketä kiinnostaa poliisin ja lääkärin salaiset tapaamiset, kun voi seurata yläluokan hienohelman ja duunaritalonmiehen salaisia tapaamisia? Tai ketä kiinnostaa, että kahvilayrittäjä on velkaantunut eikä pysty maksamaan palkkoja, kun voi seurata, miten kahvilayrittäjän miesystävä joutuu pyramidihuijauksen uhriksi, velkaantuu eikä pysty maksamaan palkkoja?

Salatuilla elämillä on päivittäin noin 780 000 katsojaa. Miksi kukaan ei sitten myönnä katsovansa sitä? Ei kai ohjelma voi olla huono, jos lähes miljoona suomalaista istuu joka ilta puoli kahdeksalta Salkkareiden ääreen? Vai ovatko katsojat tyhmiä, eivät ymmärrä omaa parastaan? Kotikatu kerää viikoittain noin 900 000 katsojaa. Salatut elämät ja Kotikatu ovat television suosituimpia ohjelmia, ja niihin jäädään koukkuun. Tänä iltana siinä koukussa taas rimpuillaan.

Kotimaisella draamalla on vahva yhteiskunnallisen draaman perinne. On tyypillistä, että sarjoissa esiintyy eri yhteiskunta- ja sosiaaliluokkia, ja että niissä kuvataan ongelmia, joita yhteisössä syntyy. Sarjat heijastavat myös aikaansa. Nykysarjat sijoittuvat kaupunkiin ja niissä näyttäytyy laaja ammattien kirjo. Hahmojen ikä- ja sukupuolijakauma on tasainen, jotta sarja vetoaa useisiin katsojaryhmiin. Aina jollain menee sarjassa hyvin, jollain huonosti.

Juoni on kömpelö ja näyttelijät huonoja, kuulee joskus sanottavan Salkuista. Salattujen elämien tekemiseen osallistuu kuitenkin mittava ja nimekäskin tekijäjoukko. Osa heistä on tehnyt aiemmin Kotikatua. Kariseeko osaaminen muka matkalla Kotikadulta Pihlajakadulle? Salkkarinäyttelijät puolestaan valitaan koekuvausten kautta. Jos he eivät vielä Salkkareissa aloittaessaan olekaan tv-näyttelemisen ammattilaisia, niin siinäpähän oppivat.

Salatut elämät tekee pikapyrähdyksiä hahmojensa vaikeuksiin ja ratkaisuihin ja yhteiskunnallisiinkin ongelmiin. Esille ja käsittelyyn on tullut riippuvuuksia, parisuhdeongelmia, perhemuotoja. Asian ratkeamisen lienee tarkoitus johtaa siihen, että katsojat jatkavat elämäänsä mieleltään avoimempina ja aiempaa suvaitsevampina.

Kotimaiselta draamalta vaaditaan todenmukaisuutta ja uskottavuutta siinä missä ulkomaisessa draamasarjassa on suorastaan luonnollista, että lapset aikuistuvat mutta aikuiset eivät vanhene, tai että kuoltuaan hahmo voi herätä henkiin. Uskottavuuden vaatimuksesta seuraa, että vain Salkkareissa voi näyttää riippuvuuksia, parisuhdeongelmia ja erilaisia perhemuotoja – tosielämässähän niitä ei ole, joten Kotikadulle ne eivät kuulu! Ei varsinkaan niin, että aiheet yhdistyvät ja kuvataan alkoholisoitunutta yksinhuoltajaäitiä.

Miksi vain Kotikadun pelastamista vaaditaan? Salkkareita tehdään varmuudella kevääseen 2010 asti. Enää vain vuoden! Entä jos se sitten loppuu? Vaadin Salkkareiden pelastamista!